Kunnollisen Tehtävän tie on vienyt pitkälle ja korkealle. Nyt on Eero Mäkitalon aika kertoa Nepalin-matkansa kunnolliset tunnelmat ja yksityiskohdat. Aloitetaan siis Kunnollisen Tehtävän vaikutuksista.
Mikään yllätys ei liene se, että Kirsin treenipenkistä oli suuri hyöty korkeita rinteitä samotessa. Yksikään sherpa ei esimerkiksi saanut kunniaa kantaa väsähtänyttä Kunnotontamme Baden-Powel Peak -vuoren base campiin, vaan Kunnollisen Tehtävän vankistamalla sisukkuudella Eero sinne itse puski. Treenikevään aikana hän sai pudotettua painoaan viiden kilon edestä, mutta reissukuukauden aikana tippui lähes toinen mokoma, neljä kiloa melko tarkalleen. Eeron paino on parhaillaan noin 80 kiloa.
Korkeaan ilmanalaan vievä matka on kaikin puolin kuluttava kokemus, joten kilojen mukana tipahtelee myös tarpeellista lihasmassaa. Vähähappisissa olosuhteissa tottumattoman länkkärin keho siirtyy muutostilaan ja kuluttaa energiaa myös lepotilassa. Vaikka Eeron lihasmassa onkin pienentynyt, hänen lihaskuntonsa on parantunut entisestään ja on erittäin hyvä. Kunnollisten Tehtävien Joukko menee jopa niin pitkälle, että myöntää Kunnollinen-statuksen Eerolle jo NYT.
Suurin yllätys Kunnollisen Tehtävän edetessä on ollut erinomaisen kuntovalmentajan osuus treenien onnistumisessa. Peruslähtökohtanahan salitreenaamisessa on ollut istahtaa kuntolaitteen penkkiin. Kirsin komennossa treenit ovatkin olleet kaikkea muuta kuin laitteissa treenaamista. Leaf Areenan kattopalkkeja kolistelevat raudat toisensa perään ovat vahvistaneet Eeron kuntoa hänen omaan kehonpainoonsa perustuvien harjoitteiden ohella. Suurta hyötyä laitteissa treenaamisesta ei olisi muutenkaan ollut, sillä kyseinen treenitapa ei olisi vahvistanut vuorenvalloituksessa tarvittavia lihaksia – Sherpa Express ei houkutellut Eeron seikkailijanmieltä.
Nepalin-matka ei harmillisesti vienyt Eeroa retkikuntineen korkeimmalle huipulle, mutta Baden-Powell Peak -vuoren huiputukseen tarvittavaa huippukuntoa Kunnollisemme pääsi lopulta testaamaan. Kävipä niin, että retkikunnan oli evakuoitava yksi jäsenensä alavampiin olosuhteisiin ensimmäisen base camp -päivän aikana. Tämän matkan jälkiryhmään liittyi myös Eero neljän muun trekkaajan kanssa. Ohuesta ilmasta huumaantuneet paluumatkalaiset valitsivat suureksi harmikseen väärän reitin ja nousivat base campin viereiselle rinteelle 4000 metriin. Sherpat oli siis kutsuttava apuun, mutta ensin oli laskeuduttava takaisin noin 500 risukkoista ja kivikkoista metriä. Jäätävän tiukkaan tahtiin miniseurue matkasi oikeaa reittiä takaisin muun retkikunnan seuraan ja koki lopulta huikean kunnollisen päivän. Kaksi base camp -nousua kahdeksaan tuntiin olisi ollut tiukka suoritus kovimmaltakin kiipeilijältä. Vaikka retkikunta joutuikin tyytymään lopulta base camp -korkeuteen, matka oli onnistunut ja innostava.
Eeron olo on parhaillaan loistava ja treenit maistuvat hänelle entistä paremmin, joten mikäpä tässä treenatessa. Huipulle kaikessa toiminnassaan pyrkivä toimitusjohtaja on jo sopinut treenien jatkosta Leaf Areenan ja kuntovalmentajansa Kirsin kanssa. Tulevat treenit valmistelevatkin Eeroa jo seuraavaan kiipeilymatkaan. Määränpää on vielä tuntematon, mutta korkealle se vie. Eero kiittää ja kuittaa.