Langtang Village -kylän suojista retkikuntamme laskeutui kohti alavampia maita. Ensimmäinen välietappi oli Lama Hotel ja kuuluvuusalue. Siksi moni matkalainen kaivoi matkapuhelimensa esiin ja lähetti terveisensä koti-Suomeen – kaikki oli extreme-olosuhteista huolimatta oikein hyvin. Myös sherpat olivat varsin hyvissä tunnelmissa ja laittoivat jalalla koreaksi viimeisen vaelluspäivän kunniaksi. Jokunen retkikuntalainenkin lähti rummuttamaan jaloillaan maata leirinuotion ympärille sherpojen seuraksi.
Viimeinen laskupäivä koitti villisti juhlitun yön jälkeen, mikä toki tuntui tavanomaisesti kovin vikkelien sherpojen askeleissa. Tunnelma ja ilman lämpötila nousivat sitä mukaa, kuin matka Syabrubesin kylään lyheni. Illalla oli jälleen vuorossa suurenmoiset juhlat hulppeine murkinoineen, tansseineen ja lauluineen.
Trekin ja rankkojen juhlien jälkeen retkikunta siirtyi vapaapäivien viettoon Kathmandun laaksossa tönöttävään Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin. Päivän aktiviteettipotpuriin kuuluivat oikea sänky, vesiklosetti ja suihku. Hyvä raflasafka ja shoppailut maittoivat matkalaisille parin viikon askeesin päätyttyä.
Muutaman vapaapäivän jälkeen oli vuorossa The Last Resort, joka on länkkäreiden ylläpitämä elämyskeskus läntisessä Nepalissa, lähellä Tiibetin rajaa. Aktiviteettipärinöissään retkikunta benji-hyppäili, vesiputouslaskeutui, kiipeili, kasteli itsensä koskenlaskussa ja kävi morjestamassa apinoita köysiradoilla viidakkopuissa. Benji-hyppy oli erityisen kuumottava kokemus, sillä vapaapudotusta oli hulppeat 160 metriä. Fiilistelyt päätettiin suomalaisittain vappujuhliin. Vuorossa olivat enää Kathmandu, matkan loppuseremoniat ja Suomi.
Mieletön 32-kertainen kokemus oli nyt ohi.
