KUNNOLLISEN TEHTÄVÄN TREENILOKI

X-Methodin kolmas harjoittelujakso on Noora Kankaan osalta päättymäisillään. Noora kuvailee menneitä kuutta kuukautta sanalla ”rankka”, mutta mitä muutakaan olisit odottanut. Näihin kuukausiin mahtuu myös paljon yllätyksiä, sillä Noora ei tammikuussa pystynyt kuvittelemaankaan saavansa aikaan näin paljon kunnollisuutta. Aikaisemmin vastahakoisesti liikuntaan ja erityisesti kuntosaliliikuntaan suhtautunut Kunnottomamme on hurmioitunut Kunnollisesta Tehtävästä.

Koko kuntosalin ohella kammotustreenivälineitä tehtävän alussa olivat tanko ja levypainot, joihin Noora ei ollut koskaan aikaisemmin tarttunut. Nyt ne ovat hänen mieluisimmat kuntoiluvälineensä. Nooran suosikkitreeni maastavetokin löytyi levypainojen välistä.

X-Methodin täsmällistä tulosseurantaa auttava treenikortti on mahdollistanut sen, että Noora on voinut tavoitella tulosennätyksiä toisensa perään. Kovimmat tulokset hän teki itsenäisesti kuntovalmentajansa Kirsin lomaillessa. Tulosten eteen Noora rehkii viisi kertaa viikossa. X-Methodin vastapainoksi hän lenkkeilee kaksi kertaa per viikko.

Vaikka Kunnollinen Tehtävä nyt päättyykin, Nooran treenit jatkuvat Kirsin valmennuksessa entisellään. Tästä Kunnollisessa Tehtävässä olikin juuri kyse, treenikipinän syttymisestä ja elämäntapojen pysyvästä kunnollistamisesta. Koko ajan Noora on sanojensa mukaan voinut elää normaalia elämää, joten treenit eivät missään nimessä vaadi suuria ponnisteluja.

Vielä lopuksi Noora muistuttaa, että Kunnollinen Tehtävä ei ole ollut hänelle mikään lyhyt kuntokuuri, jonka päätyttyä voisi taas palata kunnottomaan elämäntyyliin. Kunnollinen Tehtävä on koko elämänmittainen kuuri, ja sellaisella Noora on parhaillaan. Kunnollisten Tehtävien Joukko tämän vahvistaa: Noora Kankaalle on myönnetty Kunnollinen-status.

Eero Mäkitalon treeniraportti

Mainostoimistopomon ammatikseen valinnut Eero Mäkitalo toivoi jaksavansa kiireisessä työssään aikaisempaa paremmin, mutta oli hänellä toinenkin toive. Kunnollisen Tehtävän voimalla hän matkasi Nepaliin tavoittelemaan 5825 metriin kurkottavan Baden-Powell Peak -vuoren huippua. Säännöllisesti toistuvat kiipeilymatkat muistuttivat Eeroa erinomaisen fyysisen kunnon tärkeydestä.

Hänen Kunnolliseen Tehtäväänsä kuului painon pudottaminen, yleiskunnon huomattava parantaminen ja järisyttävän kovan kestävyyden tavoittelu. Eero piti kiipeilymatkaansa Baden-Powell Peak -vuorelle parhaimpana sparraajanaan, mutta ymmärsi myös arkipäivän vireystilan parantamisen tärkeyden, koska se johtaa runsaina purskahteleviin luoviin ideoihin.

Kunnollinen Tehtävä ylitti Eeron kaikki odotukset ja oli kokemuksena varsin positiivinen. Treeniohjelman monipuolisuus ja nopeasti aikaan saadut tulokset olivat Kunnollisen Tehtävän parasta antia.

Kunnollisen Tehtävän tie on vienyt pitkälle ja korkealle. Nyt on Eero Mäkitalon aika kertoa Nepalin-matkansa kunnolliset tunnelmat ja yksityiskohdat. Aloitetaan siis Kunnollisen Tehtävän vaikutuksista.

Mikään yllätys ei liene se, että Kirsin treenipenkistä oli suuri hyöty korkeita rinteitä samotessa. Yksikään sherpa ei esimerkiksi saanut kunniaa kantaa väsähtänyttä Kunnotontamme Baden-Powel Peak -vuoren base campiin, vaan Kunnollisen Tehtävän vankistamalla sisukkuudella Eero sinne itse puski. Treenikevään aikana hän sai pudotettua painoaan viiden kilon edestä, mutta reissukuukauden aikana tippui lähes toinen mokoma, neljä kiloa melko tarkalleen. Eeron paino on parhaillaan noin 80 kiloa.

Korkeaan ilmanalaan vievä matka on kaikin puolin kuluttava kokemus, joten kilojen mukana tipahtelee myös tarpeellista lihasmassaa. Vähähappisissa olosuhteissa tottumattoman länkkärin keho siirtyy muutostilaan ja kuluttaa energiaa myös lepotilassa. Vaikka Eeron lihasmassa onkin pienentynyt, hänen lihaskuntonsa on parantunut entisestään ja on erittäin hyvä. Kunnollisten Tehtävien Joukko menee jopa niin pitkälle, että myöntää Kunnollinen-statuksen Eerolle jo NYT.

Suurin yllätys Kunnollisen Tehtävän edetessä on ollut erinomaisen kuntovalmentajan osuus treenien onnistumisessa. Peruslähtökohtanahan salitreenaamisessa on ollut istahtaa kuntolaitteen penkkiin. Kirsin komennossa treenit ovatkin olleet kaikkea muuta kuin laitteissa treenaamista. Leaf Areenan kattopalkkeja kolistelevat raudat toisensa perään ovat vahvistaneet Eeron kuntoa hänen omaan kehonpainoonsa perustuvien harjoitteiden ohella. Suurta hyötyä laitteissa treenaamisesta ei olisi muutenkaan ollut, sillä kyseinen treenitapa ei olisi vahvistanut vuorenvalloituksessa tarvittavia lihaksia – Sherpa Express ei houkutellut Eeron seikkailijanmieltä.

Nepalin-matka ei harmillisesti vienyt Eeroa retkikuntineen korkeimmalle huipulle, mutta Baden-Powell Peak -vuoren huiputukseen tarvittavaa huippukuntoa Kunnollisemme pääsi lopulta testaamaan. Kävipä niin, että retkikunnan oli evakuoitava yksi jäsenensä alavampiin olosuhteisiin ensimmäisen base camp -päivän aikana. Tämän matkan jälkiryhmään liittyi myös Eero neljän muun trekkaajan kanssa. Ohuesta ilmasta huumaantuneet paluumatkalaiset valitsivat suureksi harmikseen väärän reitin ja nousivat base campin viereiselle rinteelle 4000 metriin. Sherpat oli siis kutsuttava apuun, mutta ensin oli laskeuduttava takaisin noin 500 risukkoista ja kivikkoista metriä. Jäätävän tiukkaan tahtiin miniseurue matkasi oikeaa reittiä takaisin muun retkikunnan seuraan ja koki lopulta huikean kunnollisen päivän. Kaksi base camp -nousua kahdeksaan tuntiin olisi ollut tiukka suoritus kovimmaltakin kiipeilijältä. Vaikka retkikunta joutuikin tyytymään lopulta base camp -korkeuteen, matka oli onnistunut ja innostava.

Eeron olo on parhaillaan loistava ja treenit maistuvat hänelle entistä paremmin, joten mikäpä tässä treenatessa. Huipulle kaikessa toiminnassaan pyrkivä toimitusjohtaja on jo sopinut treenien jatkosta Leaf Areenan ja kuntovalmentajansa Kirsin kanssa. Tulevat treenit valmistelevatkin Eeroa jo seuraavaan kiipeilymatkaan. Määränpää on vielä tuntematon, mutta korkealle se vie. Eero kiittää ja kuittaa.

X-Method on Pasi Tenhon osalta edelleen hieman jälkijunassa. Herra on ehtinyt treeneissään toisen harjoittelujakson puoliväliin, sillä työreissut ja muutenkin hektinen aikataulu ovat vieneet rutosti aikaa. Siltikin Tenhon yleisfiilikset ovat tällä erää erinomaiset ja treenien jatkosta syksyllä on jo sovittu. Myös hyvin käyntiin pyörähtänyt golf-kausi ottaa oman aikansa, mutta tämä aktiviteetti on rinnastettavissa reippaaseen treeniin. Tästä syystä Pasi Tenho treenaa nyt vain kaksi kertaa viikossa Kunnollisen Tehtävän parissa. Aikaa ei vain yksinkertaisesti riitä muuhun, satunnaisia lenkkejä lukuun ottamatta.

Sen Tenho toki on huomannut, että vuosia sitten lopahtaneen lenkkeilyharrastuksen herätteleminen pitkältä tauolta ei tuottanutkaan sen suurempia ongelmia – kiitos Kunnollisen Tehtävän. Toisen yllätyksen on tarjoillut oman kunnollisen kehittymisen nopeus ja helppous, sillä Tenho on treenannut X-Methodin mukaisesti vain pari, kolme tuntia viikossa. Tämä on riittänyt. Tietysti on muistettava golfin jeesaava taustavaikutus.

Kesällä Tenho suuntaa golf-kentille. Odotettavissa on entistä kovempia tuloksia. Ja monta Tenholle rahansa menettänyttä kilpagolfaajaa.

Kehon koostumusanalyysi

Paino
23.04.2013: 88.8 kg -> 81.1 kg / Tulos: -7.7 kg

Rasvaprosentti 
23.04.2013: 23.0 % -> 14.9 % / Tulos: -8.1 %

Fitness-pisteet 
23.04.2013: 80 -> 89 / Tulos: +9

Kirsimarja Kannisto-Härmälä on aloittanut X-Methodin kolmannen ja viimeisen harjoittelujakson, joka kestää kesäkuun loppupuoliskolle. Tämä ajanjakso tulee olemaan Kirsimarjan tehokkainta harjoitteluaikaa, sillä kuntovalmentaja Petri Mähkä ohjaa jokaisen treenin. Pyysimme Kirsimarjaa arvioimaan X-Methodin ensimmäistä ja toista harjoittelujaksoa, ja lähes Kunnollinen-statuksen ansainnut Kunnottomamme luonnehti toista jaksoa mieluisammaksi. Suurimpana syynä oli jälleen kerran Petri Mähkä, joka oli ollut aikaisempaa tiiviimmin mukana toisessa jaksossa.

Kunnollisen Tehtävän vaikutus on tuntunut kiinteämpänä ja notkeampana kroppana. Lihaskuntoa on luonnollisesti tullut lisää, ja maastanostot lähtevät ylös tällä erää 45 kilon painoilla. Yllättävintä koko touhussa on ollut se, että Kirsimarja ei uskonut pitävänsä raa’an raudan nostelusta, koska oli aikaisemmin treenaillut vain kuntosalilaitteilla. Hän on myös päässyt tutustumaan Leaf Areenan uuteen monipuolisen harjoittelun keskukseen Kunnostamoon, jota pitää varsin miellyttävänä treenipaikkana.

Kestävyys-raportti

Kestävyyden kehittymistä harjoitusjakso 2:ssa mitattiin Cross Trainerilla, jonka kuormitusta nostettiin 4 minuutin välein intervallin määrätessä askellusvauhdin. Mittaus toistettiin samalla tavalla jokaisessa harjoituksessa.

Kirsimarjan kestävyyden kehitys oli 37,5 %.

Voima-raportti

Voiman ominaisuuksia harjoitettiin 6 harjoitusliikkeellä, joita olivat maastaveto, etukyykky + vauhtipunnerrus, leuanveto, askelkyykkykävely, rinnalleveto ja sotilaspenkkipunnerrus. Harjoittelun tuloksien ja niiden seurattavuuden kannalta harjoitusliikkeet tehtiin aina samalla tavalla käyttäen vakiosuoritusaikaa sekä sarja- ja toistomäärää. Tuloksien laskennassa ei ole otettu huomioon alussa käytettyjä harjoittelupainoja, jolloin oikeita ja turvallisia suoritustekniikoita opeteltiin.

Kirsimarjan kehitys voimaliikkeissä oli 85 % kaikkien voimaliikkeiden keskiarvona laskettuna.

Kunto-raportti

Kunnon harjoittaminen X-Method-harjoittelussa tarkoittaa kestävyyden ja voiman osa-alueiden kehittämistä samassa harjoitteessa, jossa mittareina toimivat käytetty aika, matka ja kuorma. Kuntoharjoitteita harjoitusjaksossa oli 4 kappaletta, jotka koostuivat erilaisista lihaskuntoliikkeistä ja kestävyyden kehittämiseen soveltuvista menetelmistä, kuten soutu, naruhyppely jne. Tuloksien laskennassa ei ole otettu huomioon alussa käytettyjä harjoittelupainoja ja vajaita suorituksia.

Kirsimarjan kehitys kunto-osioissa oli 70 % kaikkien kunto-osioiden keskiarvona laskettuna.

Jyrki Heilän X-Method-treenien toisen harjoittelujakson päätös on vain kolmen treeniviikon päässä. Miehen yleisfiilikset ovat siksi loistavat. Pienten sairastelujen takia päätös olisi voinut olla jo viikon päässä, mutta hyvä näinkin.

Kukkoilevan verenpaineen kanssa painiminen on jo kääntynyt Jyrki Heilän eduksi, sillä Kunnollinen Tehtävä on tehnyt tehtävänsä huolella. Toisen harjoittelujakson myötä Heilän verenpaine on edelleen laskenut. Herran painokin on pudonnut edelleen, mutta kehitys ei ole ollut aivan yhtä rivakkaa kuin verenpaineen kanssa. Vuoden alkuun verrattuna Jyrkin paino on pudonnut noin 10 kiloa, mutta nyt ovatkin työstettävänä ne vaikeat kilot. Vyötärönympärys on toki pienentynyt OK-mittoihin. Kunnollinen Tehtävä on vaikuttanut Kunnottoman arkeen niin, että kaikki toimet aamusta iltaan tuntuvat nyt aikaisempaa helpommilta.

Jyrki ei edelleenkään ole ehtinyt omatoimisiin treeneihin työajan ulkopuolella, mutta on täsmällisesti pitänyt kiinni Kirsin laatimasta treeniaikataulusta kolme kertaa viikossa. Jyrkin mielestä treenit ovat edelleen rajua toimintaa, mutta harjoittelujen jälkeinen palautuminen on täysin toista luokkaa kuin alkuvuodesta. Kirsi on pitänyt harjoittelut rankkoina ja päivitellyt toisinaan mielessään, jaksaisiko itsekään runnoa tiukat harjoittelut läpi. Mahtava tekemisen meininki on siis harjoitteluissa ollut.

Kehon koostumusanalyysi

Paino
07.01.2013: 97.7 kg / 15.03.2013: 90 kg / Tulos: -7.7 kg

Rasvamassa
07.01.2013: 26,6 kg / 15.03.2013: 18.6kg / Tulos: -8.0 kg

BMI 
07.01.2013: 29.8 / 15.03.2013: 27.5 / Tulos: -2.3

Rasvaprosentti 
07.01.2013: 27.2 / 15.03.2013: 20.6 / Tulos: -6.6

Vyötärönympärys 
07.01.2013: 97 cm / 15.03.2013: 91 cm / Tulos: -6 cm

Fitness-pisteet 
07.01.2013: 74 / 15.03.2013: 84 / Tulos: +10

Kunnoton Jouko Grönroos treenaa mielettömillä fiiliksillä Kunnollisen Tehtävän toiseksi viimeistä kuukautta. X-Method on hänenkin osaltaan siirtynyt toiseen harjoittelujaksoonsa, joka on pitänyt treenit edelleen tiukkoina. Herran odotukset Kunnollisen Tehtävän suhteen ovat ylittyneet ja siksi Grönroos tullaan näkemään jatkossakin Leaf Areenalla Timo Kujasen rinnalla. Hienoa, että treenaamisesta on tullut elämäntapa.

Treenit ovat tuntuneet myös arjessa, sillä Joukon työteho on parantunut ja hänen päiviinsä on tullut muutama tunti lisää aikaa. Täynnä olevassa kalenterissa muutokset ovat siis mittavat.

Neljästä viiteen kertaan viikossa Joukon kalenterista on varattu edelleenkin aika harjoittelulle, joten kiireinen Kunnottomamme on pitänyt hyvin kiinni Timo Kujasen määrittelemistä harjoitteluaikatauluista. Kuntosali, lenkkeily ja maanantaiaamuinen salibandy kuuluvat Jouko Grönroosin omatoimisiin treeneihin. Timon sparrauksessa vierähtää tunti tai pari per viikko.

Joukon kehittyminen on ollut sutjakkaa, sillä hän on karistanut kehostaan 5–6 kiloa rasvaa, lihasmassa puolestaan on kasvanut 0,5–1 kilolla. Tavoitteena vuoden mittaan olisi kehittyä vielä toinen mokoma.

Suurimpana Kunnollisen Tehtävän mukanaan tuomana yllätyksenä Jouko Grönroos pitää inputin eli ruokavalion tärkeyttä. Treenejä tukevan ruokavalion kurinalainen noudattaminen tuottaa järisyttäviä tuloksia. Äkilliset hedonismin hetket näkyvät välittömästi kankeina treeneinä ja sitäkin kankeampina treenituloksina.

Tähän mennessä Eeron retkikunnalla oli takanaan kaksi rankkaa viikkoa, joiden rasitus alkoi lopulta tuntua ääriolosuhteiden base campissä. Tuttu seuralainen, hämärä, yritti entisestään väsyttää iltaa viettämään vetäytyneitä retkikuntalaisia, mutta hyvä yhteishenki ja huumori auttoivat nytkin jaksamaan eteenpäin. Lisääntynyt rasitus näkyi myös edelleen jatkuvina sairasteluina. Siksi muutama retkikuntalainen päätti jättää base campin ja matkata alaspäin. Päätökset olivat kaikin puolin viisaat.

Lauantaiaamuna retkikunnan jäljelle jääneiden trekkaajien oli tarkoitus lähteä viimeiselle etapille kohti high campia, mutta matalalla samoavat pilvet ja sankka lumisade saivat retkikuntalaisten mielet synkiksi jo aamutuimaan. Sisuuntuneet sherpat levittivät värikkäät rukouslippunsa retkikunnan ympärille ja kutsuivat paikallisia jumalia apuun lumisadetta häätämään. Jumalat olivat toisaalla, sillä lumentulo yltyi päivän mittaan entistä sakeammaksi ja seurue sai kääriytyä 20 senttiä paksuun lumivaippaan. Retkikunta oli varannut huippuyrityksiin kaksi päivää, joista toinen oli nyt jo selkeästi käytetty. Oli levon aika.

Sunnuntaiaamu koitti ja suuret odotukset heräsivät retkikuntalaisten kanssa, sillä uusi päivä oli tuonut mukanaan pilvettömän taivaan. Näytti siltä, että trekkaajat pääsisivät vihdoin nousemaan määränpäähänsä. Aamupalan jälkeen alkoivat high camp -valmistelut, jotka ehtivät vanheta puolituntia – sakean lumisateen aika oli jälleen koittanut.

High campiin nousu olisi ollut periaatteessa edelleen mahdollista, mutta huono näkyvyys, paksu lumikerros ja 27-päinen retkikunta kantajineen, telttoineen, ruokineen ja keittiöineen oli liian haastava ja vaarallinen yhdistelmä. Näin toinenkin huippuyrityspäivä oli mennyttä ja retkikunnan oli jätettävä Baden-Powell Peak -vuoren huiputus toiseen kertaan.

Pettynyt retkikunta laskeutui lumisateessa 3300 metrissä sijaitsevaan Langtang Village -kylään, jonka suojiin osa suomalaisista oli jo aikaisemmin palannut sairauksiaan taltuttamaan. Retkikunta oli jälleen koossa ja noin kaksi viikkoa kestävä, aktiviteettipotpurein kyllästetty kotimatka saattoi alkaa.

Pysy loppuseikkailussa mukana päivityssarjamme viimeisessä osassa…

Langtang Village -kylän suojista retkikuntamme laskeutui kohti alavampia maita. Ensimmäinen välietappi oli Lama Hotel ja kuuluvuusalue. Siksi moni matkalainen kaivoi matkapuhelimensa esiin ja lähetti terveisensä koti-Suomeen – kaikki oli extreme-olosuhteista huolimatta oikein hyvin. Myös sherpat olivat varsin hyvissä tunnelmissa ja laittoivat jalalla koreaksi viimeisen vaelluspäivän kunniaksi. Jokunen retkikuntalainenkin lähti rummuttamaan jaloillaan maata leirinuotion ympärille sherpojen seuraksi.

Viimeinen laskupäivä koitti villisti juhlitun yön jälkeen, mikä toki tuntui tavanomaisesti kovin vikkelien sherpojen askeleissa. Tunnelma ja ilman lämpötila nousivat sitä mukaa, kuin matka Syabrubesin kylään lyheni. Illalla oli jälleen vuorossa suurenmoiset juhlat hulppeine murkinoineen, tansseineen ja lauluineen.

Trekin ja rankkojen juhlien jälkeen retkikunta siirtyi vapaapäivien viettoon Kathmandun laaksossa tönöttävään Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin. Päivän aktiviteettipotpuriin kuuluivat oikea sänky, vesiklosetti ja suihku. Hyvä raflasafka ja shoppailut maittoivat matkalaisille parin viikon askeesin päätyttyä.

Muutaman vapaapäivän jälkeen oli vuorossa The Last Resort, joka on länkkäreiden ylläpitämä elämyskeskus läntisessä Nepalissa, lähellä Tiibetin rajaa. Aktiviteettipärinöissään retkikunta benji-hyppäili, vesiputouslaskeutui, kiipeili, kasteli itsensä koskenlaskussa ja kävi morjestamassa apinoita köysiradoilla viidakkopuissa. Benji-hyppy oli erityisen kuumottava kokemus, sillä vapaapudotusta oli hulppeat 160 metriä. Fiilistelyt päätettiin suomalaisittain vappujuhliin. Vuorossa olivat enää Kathmandu, matkan loppuseremoniat ja Suomi.

Mieletön 32-kertainen kokemus oli nyt ohi.

Eero Mäkitalon retkikunnan neljännen varsinaisen trekkipäivän aamu koitti Kyanjin Gompan kylässä särmän herätyksen myötä tasan kello 6.00.00. Loittoneva yö oli jättänyt jälkeensä kevyen lumipeitteen, jonka yhä korkeammalle nouseva aurinko sulatti nopeasti pois. Retkikunnan lepopäivä näytti käynnistyvän hyvin.

Päivän tärkeimpiä tempauksia oli ilmastoon sopeuttava aklimatisointinousu läheiselle Kyanjin Ri -huipulle noin 4500 metriin. Kaksitoista retkikuntalaista ottikin valloittavan haasteen vastaan ja kiipesi Kyanjin Rin korkeimmalle kohdalle. Loput matkalaiset valitsivat rentouttavan leiri-chillailun, jota sai piristää luostarivierailulla, kalliokiipeilyllä ja kävelyretkillä. Päivän ehdoton hitti oli lopulta suihku, josta onnekkaimmat saivat loihdittua myös lämmintä vettä.

Vuoriston alati muuttuvat sääolosuhteet saivat retkikunnan taivastelemaan vuoroin kuumottavaa hellettä, korvia vihlovaa tuulta, jylisevää ukkosta ja sakeaa lumisadetta – parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kaikkia yhtä aikaa. Sisukkaiden suomalaisten pirtaan tykitys luonnollisesti sopi, mutta totuttelu vei aikansa. Siksi Kyanjin Gompalla moni retkikuntalainen sairastui harmillisesti flunssaan tai altisti itsensä ailahtelevasta vastustuskyvystä riehaantuneille vatsapöpöille.

Lepo onneksi varmisti retkikunnan matkan jatkumisen, sillä lopulta peräti 28 hyvävointista retkikuntalaista keräsi itsensä ja kimpsunsa ja kampsunsa sherpojen selkään. Matka jatkui kohti base campia, joka oli viimeinen etappi ennen high campia ja itse Baden-Powell Peak -vuoren huippua. Neljän Kyanjin Gompalle jääneen toipilaan vointi oli kuitenkin varsin hyvä, mutta heidän ei ollut syytä jatkaa eteenpäin matkan haastavimmalle osuudelle.

Harmistuneiden/hullaantuneiden hyvästien jälkeen retkikunta nousi 3900 metrin korkeuteen jakkimajoille, hartaasti odotettuun base campiin. Loppupäiväkin oli osaltaan pyhitettävä akklimatisointikävelylle, joka vei retkikunnan lumirajalle 4200 metriin – maailman rajat alkoivat olla lähellä.

Seuraavassa päivityksessämme selviää, miten käy base campiin saapuneen retkikunnan. Pysy seikkailussa

mukana…