Kategoria: Yleinen

Kunnoton Jouko Grönroos treenaa mielettömillä fiiliksillä Kunnollisen Tehtävän toiseksi viimeistä kuukautta. X-Method on hänenkin osaltaan siirtynyt toiseen harjoittelujaksoonsa, joka on pitänyt treenit edelleen tiukkoina. Herran odotukset Kunnollisen Tehtävän suhteen ovat ylittyneet ja siksi Grönroos tullaan näkemään jatkossakin Leaf Areenalla Timo Kujasen rinnalla. Hienoa, että treenaamisesta on tullut elämäntapa.

Treenit ovat tuntuneet myös arjessa, sillä Joukon työteho on parantunut ja hänen päiviinsä on tullut muutama tunti lisää aikaa. Täynnä olevassa kalenterissa muutokset ovat siis mittavat.

Neljästä viiteen kertaan viikossa Joukon kalenterista on varattu edelleenkin aika harjoittelulle, joten kiireinen Kunnottomamme on pitänyt hyvin kiinni Timo Kujasen määrittelemistä harjoitteluaikatauluista. Kuntosali, lenkkeily ja maanantaiaamuinen salibandy kuuluvat Jouko Grönroosin omatoimisiin treeneihin. Timon sparrauksessa vierähtää tunti tai pari per viikko.

Joukon kehittyminen on ollut sutjakkaa, sillä hän on karistanut kehostaan 5–6 kiloa rasvaa, lihasmassa puolestaan on kasvanut 0,5–1 kilolla. Tavoitteena vuoden mittaan olisi kehittyä vielä toinen mokoma.

Suurimpana Kunnollisen Tehtävän mukanaan tuomana yllätyksenä Jouko Grönroos pitää inputin eli ruokavalion tärkeyttä. Treenejä tukevan ruokavalion kurinalainen noudattaminen tuottaa järisyttäviä tuloksia. Äkilliset hedonismin hetket näkyvät välittömästi kankeina treeneinä ja sitäkin kankeampina treenituloksina.

Jyrki Heilän X-Method-treenien toisen harjoittelujakson päätös on vain kolmen treeniviikon päässä. Miehen yleisfiilikset ovat siksi loistavat. Pienten sairastelujen takia päätös olisi voinut olla jo viikon päässä, mutta hyvä näinkin.

Kukkoilevan verenpaineen kanssa painiminen on jo kääntynyt Jyrki Heilän eduksi, sillä Kunnollinen Tehtävä on tehnyt tehtävänsä huolella. Toisen harjoittelujakson myötä Heilän verenpaine on edelleen laskenut. Herran painokin on pudonnut edelleen, mutta kehitys ei ole ollut aivan yhtä rivakkaa kuin verenpaineen kanssa. Vuoden alkuun verrattuna Jyrkin paino on pudonnut noin 10 kiloa, mutta nyt ovatkin työstettävänä ne vaikeat kilot. Vyötärönympärys on toki pienentynyt OK-mittoihin. Kunnollinen Tehtävä on vaikuttanut Kunnottoman arkeen niin, että kaikki toimet aamusta iltaan tuntuvat nyt aikaisempaa helpommilta.

Jyrki ei edelleenkään ole ehtinyt omatoimisiin treeneihin työajan ulkopuolella, mutta on täsmällisesti pitänyt kiinni Kirsin laatimasta treeniaikataulusta kolme kertaa viikossa. Jyrkin mielestä treenit ovat edelleen rajua toimintaa, mutta harjoittelujen jälkeinen palautuminen on täysin toista luokkaa kuin alkuvuodesta. Kirsi on pitänyt harjoittelut rankkoina ja päivitellyt toisinaan mielessään, jaksaisiko itsekään runnoa tiukat harjoittelut läpi. Mahtava tekemisen meininki on siis harjoitteluissa ollut.

Kehon koostumusanalyysi

Paino
07.01.2013: 97.7 kg / 15.03.2013: 90 kg / Tulos: -7.7 kg

Rasvamassa
07.01.2013: 26,6 kg / 15.03.2013: 18.6kg / Tulos: -8.0 kg

BMI 
07.01.2013: 29.8 / 15.03.2013: 27.5 / Tulos: -2.3

Rasvaprosentti 
07.01.2013: 27.2 / 15.03.2013: 20.6 / Tulos: -6.6

Vyötärönympärys 
07.01.2013: 97 cm / 15.03.2013: 91 cm / Tulos: -6 cm

Fitness-pisteet 
07.01.2013: 74 / 15.03.2013: 84 / Tulos: +10

Langtang Village -kylän suojista retkikuntamme laskeutui kohti alavampia maita. Ensimmäinen välietappi oli Lama Hotel ja kuuluvuusalue. Siksi moni matkalainen kaivoi matkapuhelimensa esiin ja lähetti terveisensä koti-Suomeen – kaikki oli extreme-olosuhteista huolimatta oikein hyvin. Myös sherpat olivat varsin hyvissä tunnelmissa ja laittoivat jalalla koreaksi viimeisen vaelluspäivän kunniaksi. Jokunen retkikuntalainenkin lähti rummuttamaan jaloillaan maata leirinuotion ympärille sherpojen seuraksi.

Viimeinen laskupäivä koitti villisti juhlitun yön jälkeen, mikä toki tuntui tavanomaisesti kovin vikkelien sherpojen askeleissa. Tunnelma ja ilman lämpötila nousivat sitä mukaa, kuin matka Syabrubesin kylään lyheni. Illalla oli jälleen vuorossa suurenmoiset juhlat hulppeine murkinoineen, tansseineen ja lauluineen.

Trekin ja rankkojen juhlien jälkeen retkikunta siirtyi vapaapäivien viettoon Kathmandun laaksossa tönöttävään Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin. Päivän aktiviteettipotpuriin kuuluivat oikea sänky, vesiklosetti ja suihku. Hyvä raflasafka ja shoppailut maittoivat matkalaisille parin viikon askeesin päätyttyä.

Muutaman vapaapäivän jälkeen oli vuorossa The Last Resort, joka on länkkäreiden ylläpitämä elämyskeskus läntisessä Nepalissa, lähellä Tiibetin rajaa. Aktiviteettipärinöissään retkikunta benji-hyppäili, vesiputouslaskeutui, kiipeili, kasteli itsensä koskenlaskussa ja kävi morjestamassa apinoita köysiradoilla viidakkopuissa. Benji-hyppy oli erityisen kuumottava kokemus, sillä vapaapudotusta oli hulppeat 160 metriä. Fiilistelyt päätettiin suomalaisittain vappujuhliin. Vuorossa olivat enää Kathmandu, matkan loppuseremoniat ja Suomi.

Mieletön 32-kertainen kokemus oli nyt ohi.

Tähän mennessä Eeron retkikunnalla oli takanaan kaksi rankkaa viikkoa, joiden rasitus alkoi lopulta tuntua ääriolosuhteiden base campissä. Tuttu seuralainen, hämärä, yritti entisestään väsyttää iltaa viettämään vetäytyneitä retkikuntalaisia, mutta hyvä yhteishenki ja huumori auttoivat nytkin jaksamaan eteenpäin. Lisääntynyt rasitus näkyi myös edelleen jatkuvina sairasteluina. Siksi muutama retkikuntalainen päätti jättää base campin ja matkata alaspäin. Päätökset olivat kaikin puolin viisaat.

Lauantaiaamuna retkikunnan jäljelle jääneiden trekkaajien oli tarkoitus lähteä viimeiselle etapille kohti high campia, mutta matalalla samoavat pilvet ja sankka lumisade saivat retkikuntalaisten mielet synkiksi jo aamutuimaan. Sisuuntuneet sherpat levittivät värikkäät rukouslippunsa retkikunnan ympärille ja kutsuivat paikallisia jumalia apuun lumisadetta häätämään. Jumalat olivat toisaalla, sillä lumentulo yltyi päivän mittaan entistä sakeammaksi ja seurue sai kääriytyä 20 senttiä paksuun lumivaippaan. Retkikunta oli varannut huippuyrityksiin kaksi päivää, joista toinen oli nyt jo selkeästi käytetty. Oli levon aika.

Sunnuntaiaamu koitti ja suuret odotukset heräsivät retkikuntalaisten kanssa, sillä uusi päivä oli tuonut mukanaan pilvettömän taivaan. Näytti siltä, että trekkaajat pääsisivät vihdoin nousemaan määränpäähänsä. Aamupalan jälkeen alkoivat high camp -valmistelut, jotka ehtivät vanheta puolituntia – sakean lumisateen aika oli jälleen koittanut.

High campiin nousu olisi ollut periaatteessa edelleen mahdollista, mutta huono näkyvyys, paksu lumikerros ja 27-päinen retkikunta kantajineen, telttoineen, ruokineen ja keittiöineen oli liian haastava ja vaarallinen yhdistelmä. Näin toinenkin huippuyrityspäivä oli mennyttä ja retkikunnan oli jätettävä Baden-Powell Peak -vuoren huiputus toiseen kertaan.

Pettynyt retkikunta laskeutui lumisateessa 3300 metrissä sijaitsevaan Langtang Village -kylään, jonka suojiin osa suomalaisista oli jo aikaisemmin palannut sairauksiaan taltuttamaan. Retkikunta oli jälleen koossa ja noin kaksi viikkoa kestävä, aktiviteettipotpurein kyllästetty kotimatka saattoi alkaa.

Pysy loppuseikkailussa mukana päivityssarjamme viimeisessä osassa…

Eero Mäkitalon retkikunnan neljännen varsinaisen trekkipäivän aamu koitti Kyanjin Gompan kylässä särmän herätyksen myötä tasan kello 6.00.00. Loittoneva yö oli jättänyt jälkeensä kevyen lumipeitteen, jonka yhä korkeammalle nouseva aurinko sulatti nopeasti pois. Retkikunnan lepopäivä näytti käynnistyvän hyvin.

Päivän tärkeimpiä tempauksia oli ilmastoon sopeuttava aklimatisointinousu läheiselle Kyanjin Ri -huipulle noin 4500 metriin. Kaksitoista retkikuntalaista ottikin valloittavan haasteen vastaan ja kiipesi Kyanjin Rin korkeimmalle kohdalle. Loput matkalaiset valitsivat rentouttavan leiri-chillailun, jota sai piristää luostarivierailulla, kalliokiipeilyllä ja kävelyretkillä. Päivän ehdoton hitti oli lopulta suihku, josta onnekkaimmat saivat loihdittua myös lämmintä vettä.

Vuoriston alati muuttuvat sääolosuhteet saivat retkikunnan taivastelemaan vuoroin kuumottavaa hellettä, korvia vihlovaa tuulta, jylisevää ukkosta ja sakeaa lumisadetta – parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kaikkia yhtä aikaa. Sisukkaiden suomalaisten pirtaan tykitys luonnollisesti sopi, mutta totuttelu vei aikansa. Siksi Kyanjin Gompalla moni retkikuntalainen sairastui harmillisesti flunssaan tai altisti itsensä ailahtelevasta vastustuskyvystä riehaantuneille vatsapöpöille.

Lepo onneksi varmisti retkikunnan matkan jatkumisen, sillä lopulta peräti 28 hyvävointista retkikuntalaista keräsi itsensä ja kimpsunsa ja kampsunsa sherpojen selkään. Matka jatkui kohti base campia, joka oli viimeinen etappi ennen high campia ja itse Baden-Powell Peak -vuoren huippua. Neljän Kyanjin Gompalle jääneen toipilaan vointi oli kuitenkin varsin hyvä, mutta heidän ei ollut syytä jatkaa eteenpäin matkan haastavimmalle osuudelle.

Harmistuneiden/hullaantuneiden hyvästien jälkeen retkikunta nousi 3900 metrin korkeuteen jakkimajoille, hartaasti odotettuun base campiin. Loppupäiväkin oli osaltaan pyhitettävä akklimatisointikävelylle, joka vei retkikunnan lumirajalle 4200 metriin – maailman rajat alkoivat olla lähellä.

Seuraavassa päivityksessämme selviää, miten käy base campiin saapuneen retkikunnan. Pysy seikkailussa

mukana…